4 vinkkiä – näin syntyy hyvä haastattelu

Journalisteille haastattelu on jokapäiväistä peruskauraa, ja myös viestinnän puolella haastatteluja lienee jossain vaiheessa tehnyt jokainen. Haastattelutilanne on paitsi informaation vaihtoa, myös sosiaalinen kohtaaminen, jonka ammattimainen hoitaminen vaikuttaa suoraan lopputekstin laatuun. Se on myös usein joko haastateltavalle, haastattelijalle tai molemmille jännittävä tilanne – varsinkin, jos kokemusta vastaavasta ei ole paljon.

Kokosin tähän tekstiin omat vinkkini hyvän haastattelun tekemiseen. Kun 20 vuotta sitten tein ensimmäisiä haastatteluja sanomalehti Ilkan toimittajana, en kyllä varmaan hanskannut näistä ainoatakaan, mutta ajan mittaan taidot onneksi karttuivat!

Haastattelu-vinkit on tarkoitettu kaupallisen viestinnän (jota meillä KG:llä tarjotaan) puolella toimiville – journalismissa on lisäulottuvuuksia, joita en tässä käy läpi.

1. Luo tilanteesta turvallinen

Haastateltavia on erilaisia ja haastattelijoidenkin toimintatavat vaihtelevat. Kannattaa heti alussa kertoa, mikä sinun tyylisi on ja minkälainen mahdollisuus haastateltavalla on vaikuttaa julkaistuun tekstiin. Yllättävän suuri osa haastateltavista nimittäin jännittää sitä, että he puhuvat vahingossa epäselvästi tai sanovat keskustelunne ohessa jotain, mitä eivät halua julkaistavan. Itse pyrin kertomaan joka haastattelun alussa, että toivon vapaata keskustelua ja osaan yleensä itse valikoida julkaisuun kuuluvat asiat meidän välisiksi jäävistä.

Kerron myös haastateltavalle, että hän voi tarkistaa tekstin ennen sen julkaisua. Kantapään kautta olen oppinut, että jos tämä jää sanomatta, se voi näkyä haastateltavan vähäsanaisuutena tai epäröintinä.

2. Mieti etukäteen mitä kysyt, mutta älä pitäydy suunnitelmassa liian tiukasti

Saamasi briiffin pitäisi tietenkin antaa suuntaviivat sisältöön (hyvästä briiffistä myöhemmin lisää) ja sinulla pitäisi jo etukäteen olla käsitys siitä, miksi teksti tehdään ja mikä sen tavoite on. Haastatteluun kannattaa valmistautua paitsi tutustumalla haastateltavaan ja varsinkin hänestä aiemmin kirjoitettuihin teksteihin (jos niitä on), mutta myös miettimällä, mitä aihealueita haastattelussa tulee käydä läpi. Nuo aihealueet kannattaa kirjoittaa muistiin etukäteen ja jos siltä tuntuu, niin vaikka ihan lista kysymyksiä.

Parasta materiaalia ei kuitenkaan saa sillä tavalla, että mekaanisesti etenee kysymyslistaa eteenpäin. Sen sijaan kannattaa kuunnella, mitä haastateltava sanoo, ja rohkaista häntä keskustelemalla ja omia ajatuksia esittämällä kertomaan lisää aiheista, jotka tuntuvat oleellisilta. Ei haittaa, vaikka haastattelussa eksyttäisiin hetkeksi ihan sivupolulle. Joskus sivupolulta yhtäkkiä löytyykin jotain aivan oleellista.

3. Tallenna haastattelu, jotta pystyt oikeasti kuuntelemaan haastateltavaa

Haastateltavan kuuntelu ei onnistu, jos oma keskittymisesi menee muistiinpanojen tekemiseen. Käytännössä, jos haastattelu ei ole aivan rutiinihommaa tai aihealue on vähänkin haastava, keskustelu kannattaa nauhoittaa (mainitse asiasta haastateltavalle).

Jos et pysty ottamaan edes lyhyitä muistiinpanoja ilman, että lakkaat kuuntelemasta, niin kannattaa nojata vain nauhoitteeseen ja käydä se läpi myöhemmin. Mitä enemmän rutiinia tulee, sitä vähemmän tarvitset nauhoitetta. Itse esimerkiksi nauhoitan enää vain aihepiiriltään haastavat haastattelut, ja silloinkin käytän nauhoitetta vain muistiinpanojen tukena. Muistiinpanoihin lähestulkoon litteroin koko haastattelun, mutta sen edellytys on kirjoitusnopeus ja se, että pystyy samalla keskittymään haastateltavaan täysin.

4. Kysy aina lopuksi, jäikö jotain oleellista keskustelematta

Itse pidän tätä ehkä arvokkaimpana haastattelukysymyksenä sen perusteella, minkälaisia vastauksia siihen olen vuosien varrella saanut.

Haastattelu parani esimerkiksi näissä tapauksissa:

• Kokenut haastateltava usein tässä kohtaa summaa omasta näkökulmastaan haastattelun tärkeimmät pointit, mikä parhaassa tapauksessa tarjoilee suoraan rungon tekstiä varten ja vähintään antaa hyvän kuvan haastateltavan odotuksista.
• Kokemattomampi haastateltava on saattanut pyöritellä jotain ajatusta, jonka esiintuomista hän on epäröinyt. Ehkä hän ajattelee, ettei se välttämättä ole relevantti, kun sitä ei ole erikseen kysytty. Usein nämä ajatukset tuovat kuitenkin parasta syvyyttä ja sisältöä, joten ne voi saada esiin antamalla niille lopuksi tilaa.

Journalismiin verrattuna viestinnässä on onneksi se hyvä puoli, että pääsääntöisesti haastateltavat ovat halukkaita antamaan haastattelun ja valmiita tekemään yhteistyötä parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. He yleensä myös auliisti tarjoutuvat olemaan saatavilla, jos myöhemmin tuleekin jotain lisäkysymyksiä.

Hyviä haastatteluhetkiä!

PS. Kannattaa lukea myös KG:n Sinikka Tiernan vinkit kirjoittamiseen: Tapa rakkaasi ja 3 muuta kirjoitusvinkkiä