Luin tässä eräänä iltana lapselleni iltasaduksi kirjan Super-Pipsa (Otava, 2020). Ensin olin että vau, sitten ajattelin tarkemmin ja hämmennyin.
Tarina menee suunnilleen näin: Pipsa Possu on pieni koululainen, ja eräänä päivänä opettaja Rouva Gaselli pyytää oppilaita miettimään, missä he ovat hyviä ja mitä he haluavat tehdä isona. (Tässä vaiheessa ilahduin, että kirja otti näkökulman ammattien tutkimiseen osaamisen ja kiinnostuksen kautta.)
No, muut keksivät heti omat taitonsa, mutta Pipsalla ei ole yhtään ideaa.
Hän kysyy äidiltään, joka on kirjailija. Äiti neuvoo, että kirjailijan työssä täytyy LUOTTAA ITSEENSÄ niin tarinoista tulee hyviä. Isä Possu puolestaan on taitava hyppimään rapakoissa. Hän neuvoo, että osaaminen vaatii HARJOITTELUA.
Sitten Pipsa tapaa Neiti Kanin, joka vie Pipsan omaan työpäiväänsä, puuhasta puuhaan viilettäen (mm. paloasemalle, helikopterilentäjäksi, jäätelönmyyjäksi), sillä Neiti Kani on hyvä KAIKESSA.
Pipsa tajuaa, että hänkin voi olla superhyvä kaikessa, siis Super-Pipsa. Lopulta kaikki lapset ovat superhyviä, ja taivaalta sataa heidän päälleen paperisilppua. Jippii! Hurraa!
Luota, harjoittele – voit olla super
Mahtavaa, että lapsia kannustetaan näin. Pipsan äiti ja isä muistuttavat siitä, että mitä tahansa voi oppia, kun luottaa itseensä ja harjoittelee kovasti.
Mutta sitten hypätäänkin vielä askel radikaalimpaan suuntaan. Voi olla hyvä kaikessa, voi olla ihan supersankaria lähentelevän taitava. Siis generalisti!
Jep. Kyllä minä lapselleni tulkitsen Super-Pipsa-kirjan niin, että ihmisen ei tarvitse valita vain yhtä tiettyä ammattia vaan voi oppia mitä vaan ja osata paljon erilaisia taitoja. Siinä tämä kirja peittoaa mennen tullen ne muut ammateista kertovat lastenkirjat, joissa selostetaan sairaanhoitajan, leipurin, maanviljelijän tai opettajan työnkuva (usein vieläpä hyvin konservatiivisesti).
Sain samalla kerrottua – sen sekunnin kun lapsi jaksoi kuunnella – omasta monipuolisesta työnkuvastani.
Olen iloinen, että nykylasten urahaaveita ei rajoiteta tiettyyn ammattilokeroon (vaikka kyllä oma 4-vuotiaanikin tällä hetkellä julistaa ryhtyvänsä meikkaajaksi).
Mutta sitten jäin pohtimaan: onko Neiti Kani todella generalisti?
Neiti Kani on sekaisin
Kirjoitin Super-Pipsa-havainnostani LinkedInissä ja kuulin, että Neiti Kani on Pipsa Possu -sarjassa tavattu hyvin monessa ammatissa. Sarjan virallisella sivulla töitä on listattu 27!
Neiti Kani vastaa niin monesta hommasta kylässä, että kun hän sairastuu, tarvitaan kaikkien muiden apua, jotta työt saadaan hoidettua.
Todellista moniosaamista, kyllä. Mutta Neiti Kanilla taitaa olla ongelma. Hänen työtapansa eivät ole terveellä pohjalla, vaikka hän kuinka hymyilee innostuneena. Ei Neiti Kanista sovi lapsille esikuvaksi, koska moisella työmäärällä jokainen on burnoutin partaalla.
Suorastaan huolestun. Neiti Kanihan on selvästi sekaisin!
Generalisti ei nimittäin ole sellainen, joka hallitsee loputtoman määrän ammatteja ja juoksee kieli vyön alla niitä vuorotellen hoitamaan ilman mitään tolkkua.
Generalisti on hoksaava, kokonaisuuksien ymmärtäjä
Tietenkin generalisti voi olla moniosaaja, jonka arkistoista löytyy tutkinto jos toinenkin sekä liuta pestejä eri aloilta. Olen tavannutkin muutamia tällaisia generalisteja. Ihanteellisesti itsekin monistaisin itseni useaksi Sinikaksi, jotka voisivat jokainen edetä ihan erilaista urapolkua. Olisi ihanaa, jos minulla olisi vaikkapa kolminkertainen määrä tunteja, jolloin kaikki kiinnostuksen kohteeni mahtuisivat kalenteriin.
Mutta nyt ei ole kyse siitä, sillä varmasti monilla meistä on useita kiinnostuksen kohteita ja uravalinta olisi voinut mennä toiseenkin suuntaan.
Silti generalisti tarkoittaa ennen kaikkea tiettyä tapaa ajatella eikä pelkkää kokoelmaa ammatteja. Generalisti on oppiva, hoksaava, mukautuva – hän syväymmärtää, yhdistelee, luo uutta.
Jos Neiti Kani todella olisi generalisti,
- hän organisoisi työnsä paremmin ja osaisi jopa delegoida
- hän ottaisi jokaisesta osaamisalastaan ideoita ja yhdistäisi niitä keksiäkseen parempia ratkaisuja esimerkiksi töiden sujuvampaan hoitamiseen tai joihinkin töissä tai koko yhteiskunnassa piileviin ongelmiin
- ehkä hän olisi johtaja, joka ymmärtäisi kokonaisuuksia ja vastaisi koko kylän työnjaosta?
Ja kyllä, Neiti Kani pitäisi itsestään parempaa huolta. Jos johtajan pesti ei houkuttelisi, hän menisi kokemuksineen ja generalistin ideoineen mylläämään jonkin ketterän ja kunnianhimoisen yrityksen toimintaa.
Super-Pipsan opetus on hyvä, pidetään siitä kiinni
Kirjassa Super-Pipsa onneksi loppujen lopuksi ajatteli – lapsille mainiona opetuksena – että hän voi olla mitä vain. Hän voi olla superhyvä kaikessa, ja se voi tarkoittaa tervehenkistä generalismia (tai jotain muuta).
Tervetuloa siis generalistien joukkoon Pipsa Possu, jos jatkat superilla tiellä!
Kirjoittaja: Sinikka Tierna
