”Moniosaajien nousu” lupasi Helsingin Sanomien 16 maaliskuuta 2021 julkaistu artikkeli. Mahtavaa, että generalisteista kirjoitetaan! Juttu ei tosin antanut mitään erityistä uutta vaan lähinnä maalaili aihetta ja maailman tarpeita. Jotain pohdittavaa se kuitenkin herätti.
Aina välillä murehdin sitä, olenko OIKEA generalisti. TÄYTÄNKÖ varmasti moniosaajan kriteeristön. Generalistien Facebook-ryhmässäkin on mietitty, miten generalisti oikein lopulta määritellään. (Olemme kirjoittaneet yhden version: Mikä on generalisti?)
”Vaikka olen generalisti, sen määritelmästä aina joku osa osuu täysin mutta osaa en tunnista”, eräs tuntemani upea generalisti murehti.
Miten artikkelissa määritellään generalisti?
Helsingin Sanomien jutusta löysin tällaisia kuvauksia generalistista:
- opiskellut yleissivistäviä, esimerkiksi yhteiskunnallisia aineita, jotka eivät valmista johonkin tarkasti määriteltävään työhön
- osaaminen voi rakentua hyvin erilaisista palasista
- utelias ja kiinnostunut katsomaan asioita eri kulmista sekä innostunut keksimään eri työkaluja ongelmien ratkaisuun
- nauttii oppimisesta ja uusista haasteista
- pystyy kannattelemaan erilaisia todellisuuksia yhtä aikaa systeemin sisällä
- yhdistää syväosaajia työelämässä eräänlaisena sillanrakentajana
Kun puhutaan generalistista, kyse on nimenomaan monipuolisuudesta, jolloin se pakenee lokerointia ja siitä voidaan sanoa vain kaikenlaista yleistä. Siis yleisiä piirteitä, joita voi yhtä hyvin olla spesialistillakin. Jutussakin se sanotaan, että ihan kaikilla aloilla on hyvä opettaa yleisiä taitoja.
Tällaisia yleisiä taitoja ovat jutussa haastatellun (Aalto-yliopiston vararehtorin) Petri Suomalan mukaan esimerkiksi
luovuus, analyyttinen kriittisyys, kyky ratkaista ongelmia ja viestiä selkeästi.
Kaikki me ollaan generalisteja!
Uuh, nämä määrittelyt alkavat kiertää kehää. Eli on yleisiä taitoja ja sitten vähän erityisiä taitoja ja sitten niitä yhdistellään ja ollaan moniosaajia?
Siis kuten jutussa työpsykologian dosentti ja Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Anne Mäkikangas sanoo:
”On tärkeä huomioida, että generalismilla viitataan laaja-alaiseen ja monipuoliseen koulutukseen ja työkokemukseen, eikä sitä pidä sekoittaa pintapuolisuuteen, joka sulkisi pois syvällisen osaamisen.”
Niin, eli on siis ihan normaalia olla generalisti joka kuitenkin on spesialisti. Siksi monen on vaikea ottaa generalistin viittaa harteilleen, kun pelkää sen tarkoittavan, ettei osaakaan syvällisesti mitään. Vaikka suurin osa moniosaajista on syväosaajia jossakin (tai paljossa!). Tai vähintäänkin syväymmärtää helposti ja nopeasti.
Lopulta kyse on merkityksellisyydestä
Kyky yhdistää, kyky katsoa lintuperspektiivistä – olisiko se generalistien ydin? Ei siis moniosaajuus sinänsä vaan osaamisten yhdistely. Että on sitä syväosaamista kyllä mutta joku aivojen vipu sellaisessa asennossa, että onkin generalisti?
Eli saa sanoa olevansa generalisti, vaikka koko määritelmä ei ihan tismalleen kolahtaisi. Tai vaikka ei haluaisi johtaa (generalisti-johtajista Hesarin artikkelissakin puhuttiin paljon).
Mielenkiintoisen lisän generalisti-keskusteluun tuo sen yhdistäminen yleiseen työn merkityksellisyyden tarpeeseen. Generalisti kun saattaa liikkua tehtävästä toiseen ja aivan omia polkujaan:
”Koska työn merkityksellisyys on yhä tärkeämpää, voi generalistin polku johtaa usean työtehtävän kautta juuri sen itselle tärkeän työtehtävän pariin.” – Anne Mäkikangas
Toisin sanoen suurin osa meistä etsii merkityksellisyyttä, ja joillekin generalistin polku voi olla paras tie löytää se. Tämän voin allekirjoittaa.
Pakenemme määritelmiä, työelämä pakenee generalisteja?
Tämän tekstin näkökulma on yksilön: kuka minä olen, miten minut määritellään ja mistä löydän merkityksellisyyttä. Jutussa haastateltiin neljää korkeakoulujen edustajaa ja näkökulma oli oppimisessa, työelämän tulevien tarpeiden ennustamisessa.
Mutta entä todellisuus juuri nyt? Huomasin LinkedInissä, miten HR-asiantuntija Juho Toivola ihmetteli Hesarin juttua:
”Logiikka tuossa on ihan terve, mutta käytännössä tämä ei ole kyllä näkynyt mitenkään työmarkkinoilla. Generalisteille sopivia avoimia työtehtäviä ei juurikaan näy – erikoisosaaminen on lähes poikkeuksetta se, mitä haetaan.”
Postauksen kommenteissa oltiin paljon samaa mieltä, ja minäkin olen kuullut generalistien vaikeuksista työnhaussa. Töihin haetaan joko spesialistia tai mahdotonta (eli 2–3 alan asiantuntijaa samassa ihmisessä). Niin se varmasti on nyt ja tulevaisuudessakin. Ei tule (ainakaan pilvin pimein) ”Generalisti, tule meille töihin!” -ilmoituksia vaan generalistit hivuttavat itsensä jollain kärjellä sisään ja löytävät sitten paikkansa – vaikka siellä lintuperspektiivissä tai siilojen yhdistäjänä.
Tai generalistit ryhtyvät yrittäjiksi.
